essiivejä

88. Yliopisto koeputkena. Yliopisto salakapakkana. Yliopisto taiteen ja tieteen risteyksenä. Yliopisto pyhälle. Yliopisto erivärisenä. Yliopisto kaikille. Yliopisto keitaana. Yliopisto tulemisena toiseksi. Yliopisto paikkana levätä. Yliopisto juhlana. Yliopisto minimivallalla. Yliopisto turvapaikkana. Yliopisto rikkinäisille. Yliopisto lumouksen palauttamisena yhteiskuntaan. Yliopisto metsänä. Yliopisto nauravana vastasyntyneenä, joka puhuu täydellisillä lauseilla ja kertoo sen, minkä olemme aina jo tienneet, mutta emme vielä ymmärtäneet.

Hän sanoo

24. (Korkea)koulutusjärjestelmä on maailmanlaajuinen väline, pääoman suuntaaja. Se liikuttaa lihaisia halukoneita. Katso kuinka ne liikkuvat, yksinäisten joukko. Palttoot leijailevat sumuisessa, kuumassa, kosteassa, jäätävässä ilmassa; täyttyvät naulakot; koi muhentaa verkaa. On syytä pitää mielessä, että yliopisto on läheisessä yhteydessä muuhun yhteiskuntaan. Kolmas tehtävä ohitetaan, tähdätään neljänteen, viidenteen ja kuudenteen tehtävään. Emme voi vapauttaa yliopistoa vapauttamatta radikaalisti muuta yhteiskuntaa. Minä sanon, sinä sanot, hän sanoo, me sanomme, te sanotte, he sanovat: “On yritettävä yhdistää kampusta koskevat kysymykset ulkopuolisiin kysymyksiin rakkaudesta, runoudesta ja (r)evoluutiosta”.

imago on tuhottava

17b Yliopiston johdolle imago on kaikki kaikessa. Yliopistolle hankkittakoon paska imago. Yliopisto on parhaimmillaan hivenen vaarallinen ja arvaamaton paikka. Kun eduskunnan kahvilaan tulee “yliopistolainen”, kansanedustaja tukehtuu latteensa. Pääsykokeisiin tulija pelkää muuttuvansa, ja hänen aavistuksensa on oikea.

“Rehtoraatti on polvillaan tai oikeastaan täysin rähmällään rahoittajien ja erityisesti OPM:n edessä. Se pelkää ihan kusi sukassa,  ja ilmeisesti haluaa sulkea kaikkien suut, jotka voisivat saada rahoittajat epäilemään “tahtotilaa” saavuttaa merkittävä kansainvälinen  tieteellisen tutkimuksen taso. Missä on se yhteiskunnallisesti merkittävä ja näkyvä kriittinen tutkimus,  jota nimenomaan pitäisi tehdä? En ihmettele enää, miksi se loistaa poissaolollaan.”

Yleinen tentti, muunnelma

107. Käyttöön tarjotaan luentosali. Sen edessä on joukko tenttiin tulevia opiskelijoita. Tenttikuorien kihinää. Luetaan nimiä. Oppineet järjestetään asioiden mukaan. Asiat ovat tentittävää materiaalia, kirjoja, joita on tullut luetuksi, ja joita nyt voi muotoilla mielensä mukaan. Mennään istumaan. Kirjoitetaan puolitoista tuntia, jonka jälkeen organisoidutaan uudelleen. Mennään kahvilaan, kadulle, kaaderille, puiston vihreälle veralle pareiksi, tai pieniksi ryhmiksi keskustelemaan materiaalista ja omista vastauksista. Opitaan pari tuntia kaverilta tätä ja tuota asiaan liittyvää. Ehkä myös tutustutaan ja tilanne jatkuu toisaalla. Kirjoitetaan lopuksi puolessa tunnissa lyhyt selonteko vastausten ja keskustelun pohjalta. Arvioidaan oppimistoimintaa, annetaan suoritukselle ”lukuarvo”. 0–5. 5–0. Muotoiltu materiaali toimitetaan tentaattorille, tai suoraan opintosuoritusrekisteriin. Ja lukuarvo lahjoitetaan samoin tein niille, joita se kiinnostaa.

taktisia muruja 9

375. Kysymys on siitä, miten yliopisto suuntaa ihmisten intohimoa. Tulosohjattu yliopisto on yhä enenevässä määrin kartesiolaisen harhan vallassa ja tarkastelee opiskelijoitaan ja tutkijoitaan aivollisina haamuina, jotka vaeltavat koulutus- ja (katkenneissa) virkaputkissa. Pisteenkeräily, keskinäinen kilpailuttaminen, lisääntyvät hallintotyöt ja audit-kulttuuri on mahdollisimman kaukana siitä, mitä suurin osa yliopistoissa on haaveissaan tullut tekemään. Nykyinen yliopistokulttuuri on latistavaa, litistävää ja huippupuheen huiputtamaa.

On tunnistettava ja sanottava ääneen energiaa kahlitsevat käytännöt sekä akateemisen elämän lainalaisuudet, jotka tarjoavat itseään ainoina vaihtoehtoina. Yliopistolaiset ovat jo määritelmällisesti sitä kriittistä massaa, joka pystyy näkemään ympäröiviä lainalaisuuksia sekä muuttamaan niitä. Radikaalin valistuksen lupaus on lunastettavissa ja lunastettava. Uusliberalistinen vallankumous yliopistoissa on käynnissä nyt. Vastarinta etsii muotoaan, se jakautuu, monistuu, tartuttaa, kaappaa ja välkkyy pimeässä. Se käy Prismassa kaupassa. Se sanoo “Kropotkin”, “Artaud”, “Freire”, “Marx”, ja vetää jokaista erikseen parrasta. Se etsii kokeellista elämää yliopiston käytäviltä.  Se tulee sänkyysi. Tee sille mitä tahdot. 

Yritys erääksi vapaudeksi

17. Akateemisen halukoneen tuunausta, kipupisteitä, kokeellisia eleitä, teoreettisia salajuonia, akateemista sappea, rakkautta ja raketteja sekä lisää happea puolisotilaallisille bibliofiileille, yksinhuoltajadosenteille, tenttinsä reputtaneille, hitaasti ajatteleville, tulos- ja ulosohjatuille, marxilaisille okkultisteille, kellokortittomille, uupeejiin uuvuttamille ja salaisille liittolaisille. Kaikki kaikille kaikkialla, mutta aloitetaan yliopistosta.

Jo olemassaoleva liike

45. “Emme ole puhumassa että “pitäisi“ tai “tulisi“, puhumme jo olemassaolevasta liikkeestä. Erilaisten ajatuskokeiden, utooppisen runouden, vainoharhaisen kritiikin jne. käyttö pyrkii auttamaan tämän monimutkaisen ja vielä pitkälle dokumentoimattoman liikkeen selventämisessä, antamaan sille jonkinlaista teoreettista tarkkuutta ja itsetietoutta, sekä esittämään kokonaisille strategioille perustuvaa taktiikkaa – toimimaan kätilönä tai ylistäjänä, ei etujoukkona!” Ja lisää täältä.