korkeakoulupolitiikka on pornon alalaji (cut up)

Pahuuden henget; analyysi siitä, mitkä ovat Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiat & himottavat jalat.

 

“Korkeakoulujemme imagon ja identiteetin tuotteistaminen vaatii kiväärit ja tissit”, sanoo Sarkomaa.

 

Se on kotimaista pornoa:Opetusministeri paljastaa kaiken eli että kaikki yksiköt on otettava. Pieniä yksikköjä yhdistämällä kasakkasoturi kohtaa tämän: koulutuspalveluille on kysyntää ja sitten kilpailu on hyvästä.

 

Anaalitähti Lauren ja muut pahuuden henget ovat tämän kertoneet, ja isotissinen Veronika viettelee: Tarvitaan suunnitelmallista markkinointia.

 

Suomen korkeakoulut ovat “auh..aih…voi sentään!… Helpommin sanottu ja kansainväliset ei sitten mahdu millään!”

 

Seksi on minulle luonnollista, suunnitelmallista markkinointia: “ei se jalattapalaava kasakkasoturi imagoaan mieti”.

 

Kaikki nämä näivetykset

- Yliopistojen itsenäistyminen valtiosta ja budjettiohjauksesta 2009: lähtökohtaisesti hyvä idea, mutta johtanee vain yliopistojen enenevään yritysmäistymiseen. Virkavastuiden poistuminen, lisääntyvä tulosohjaus ja rahoituksen läpikilpailutus.

- Rakenteellinen kehittäminen rakenteiden itsensä takia (Huippuyliopisto, taideyliopisto, yliopistoallianssit, konsortiot ym.): suurempien kokonaisuuksien kohottaminen itseisarvoksi, suuren ruma kauneus, moninaisuuden kato, kaikkien tulosyksiköiden kilpailu kaikkia vastaan.

- Innovaatioihin keskittynyt näkemys tieteestä: nopean hyödyn tavoittelu, tutkimustulosten tuotteistaminen, esinöivä ajattelu, imagojen ja näkyvyyden korostus, irtokarkkiakateemisuus.

- Yliopistojen yritysmäistyminen: yrityskäytäntöjen kiihtyvä valuminen yliopistoihin. Monen mielestä tämä on yliopistojen kolmas tehtävä.

 - Lisääntyvä johtajakeskeisyys ja johtamislähtöisyys (näkyy esimerkiksi Tampereen yliopiston strategiassa vuosiksi 2009-2012): autoritaarisen johtamistavan lisääminen, vallan keskittäminen.

- Uusi palkkausjärjestelmä: motivaation pisteyttäminen, läpinäkymättömät “kehityskeskustelut”, rahalla ja vain sillä kannustaminen, keskitason päällikkövallan lisääntyminen, valheellinen itsereflektion pakko, valtava määrä lisätyötä kaikille.

- Työajanseuranta: syyllistävän kontrollin kiristäminen, työajan tehdasmaistuminen, valvontakameroiden nieleminen.

- Arviointien, auditointien ja muiden monitorointien lisääminen: ylhäältä annettuja kehitystyökaluja, jotka parantavat vainoharhaisuuden laatua sekä määrää.

- Yliopiston tarjoamien palvelujen yksityistäminen (Vaasan palvelukeskus, in-house yhtiöt, jotka myöhemmin yksityistetään): rahavälitteisyyden ja kilpailuasetelmien lisääntyminen. 

- Jatkuvan epävarmuuden toimintakulttuuri (pätkätyöt, etenkin nuorten tutkijoiden huono työtilanne): saa potentiaaliset kriitikot pelkäämään asemiensa, palkkojensa ja perseensä edestä.

- Tutkintomäärien korottaminen itseisarvoksi ja rahanjako niiden perusteella: tohtoritehtailu, putkitutkinnot, massoittuminen.

- Haastavan, taistelevan ja osallistuvan kriittisyyden kato.

- Ihmisten väsyminen, lumouksen katoaminen.